Urheilu

1. Merkkiaine dopingin vastaisessa käytössä

Huijaus on yhtä vanhaa kuin kilpaurheilukin.
Jo muinaiset kreikkalaiset pitivät välttämättömänä laatia olympialaisiin laaja sääntökirja rehellisen kilpailun takaamiseksi. Sitä tarvittiinkin silloin viipymättä: vuonna 388 eKr. Thessaliasta kotoisin oleva nyrkkeilijä Eupolos lahjoi pankrationissa (nyrkkeily) kolme vastustajaansa saadakseen itselleen öljypuunoksan vilpillisellä tavalla. Sen lisäksi häntä tosin houkutti se tosiasia, että olympiavoittajat jo antiikin aikana olivat huolehtivaisia elämisestään.

Kilpailu puhtaan urheilun puolesta.
Onko puhdas urheilu ylipäätään mahdollista? Ammattilaisuudessa tuskin on aluetta, jossa urheilijat eivät olisi yrittäneet nostaa tulostasoaan laittomilla konsteilla. Tällöin heidän on hyväksyttävä riski heidän kehoonsa aiheutuvista, pysyvistä vioista, sillä aineet ovat yhteydessä voimakkaasti aineenvaihduntaan, eikä niiden pitkäaikaisvaikutusta useinkaan ole tutkittu. Jo amatööriurheilussakin doping näyttää olevan tuttua – suoritusyhteiskunta tappaa rehellisyyden. Dopingin käyttäjät ja tarkastajat käyvät alituista väärinkäytön ja ilmitulon välistä kilpajuoksua. Huijarit joutuvat joko suuriin tieteellisiin kuluihin, tai he vaihtavat hyvin tehokkaasti näytettä.

2006 –Dopingtestit tekevät suuren hyppäyksen eteenpäin.
Kymmenvuotisen tutkimuksen jälkeen on RUMA GmbH kehittänyt merkkiaineita, joilla koehenkilön virtsanäyte voidaan 100%:sti määrittää. Yli 40 000 analyysiä on sen osoittanut. Näytteen manipuloinnit eivät enää ole mahdollisia, jopa ohennuksetkin paljastuvat heti. Menetelmä on patenttisuojattu.

Koko urheiluesite (englanniksi) on ladattavissa PDF-tiedostona